Tänään iki ihana Suomi täyttää 91 vuotta. On todella ihanaa kun saamme viettää itsenäisen Suomen juhlaa. Kiitos kaikille niille sotaveteraaneille, jotka ovat tämän meille mahdolliseksi tehneet.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen vietto aloitetaan lipunnostolla Helsingin Tähtitorninmäellä. Itsenäisyysjumalanpalvelukset kuuluvat jokaisen kirkon vuosittaisiin tapahtumiin ja niitä seuraavat seppeleidenlaskut sankarihaudoille. Helsingin tuomiokirkossa pidetään juhlajumalanpalvelus, jossa Tasavallan presidentti on perinteisesti läsnä. Puolustusvoimat järjestävät paraatin jollakin varuskuntapaikkakunnalla. Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille klo 18–20. Tavan alkuperää ei tiedetä.

Illalla pidetään suuri juhlavastaanotto presidentinlinnassa. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä ja joukko tavallisia kansalaisia, joita presidentti on tavannut maakuntamatkoillaan. Juhlaväkeen kuuluvat perinteisesti hallitus, eduskunta, suurlähettiläitä,veteraaneja, urheilun, taiteen ja tieteen edustajia sekä muita tasavallan presidentin kutsumia vieraita. Linnanjuhlia seurataan laajasti televisiosta Suomen kodeissa.

MAAMME

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?

Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Huomiseen!